Maalaisjärjellä ruskeaan talouteen
Kalle Isokallio: Aunen ketjureaktio
Tammi, 2013, 254 sivua
ISBN 10: 9513174263
ISBN 13: 9789513174262
Kalle Isokallion uusin kirja "Aunen ketjureaktio" on kirjailijan 16 satiirinen romaani. Siinä hän ruotii suomalaisen yhteiskunnan nykymenoa ja ennen kaikkea ruoskii poliittista eliittiä (poliitikkoja, lobbareita, toimittajia ja vallan liepeillä hännysteleviä). Isokallio on nopea ja terävä kirjoittaja, mikä näkyy kirjan ajankohtaisuudessa. Mukaan ovat ehtineet niin kevään kehysriihi kuin nykyhallituksen päättämättömyydestä aiheutuneet kommellukset. Kokeneena kolumnistina ja pakinoitsijana Isokallio on vahvimmillaan käsitellessään poliitikkojen sanomisia sekä kehittäessään suuhun - ja televisioon - sopivia one-linereita.
Isokallio jatkaa urheasti suomalaisen satiirin perinteitä, vaikka se ei aina ole niin helppoa. Kuten tunnettua satiirin ja ironian kirjoittaminen on Suomessa vaikeaa, sillä Haavikon sanoin ne tekevät sen itse. Isokallion huumori muistuttaa kekseliäisyydessään Arto Paasilinnaa, mutta on kuitenkin vähemmän humaania. Tähän on osaksi syynä nykyinen keskusteluilmapiiri, jossa päätavoitteena on usein vastapuolen nolaaminen. Isokallion osaamisen ydintä ovat sutkaukset, joihin hänen tv-esiintymisiä seuranneet ja blogien lukijat ovat tottuneet. Kirjan juoni on vähemmän tärkeä ja muodostaa ensisijaisesti puitteet vinoilulle. Kirja on helppolukuinen ja kiinnostava kurkistus nykypäättäjien ajatusmaailmaan. Epäilemättä Isokallio tuntee hyvin asiat, joista kirjoittaa. Hänen sympatiansa on nimihenkilö Aunen puolella, joka edustaa kirjassa maalaisjärkeä. Varsinaiset sankarit ovat kaksi teekkaripoikaa, joiden pilapuheesta tapahtumat saavat alkunsa.
Kirja muistuttaa lähtökohdiltaan Jerzy Kosinskin "Mukana kuvassa"-kirjaa (Being There), jossa työstään puhuvasta puutarhurista tulee politiikan totuuden torvi, kun sanomisista luetaan sellaista syvällisyyttä, mitä niissä ei ole. Isokallion ansio on siinä, että hän tuntee erinomaisesti suomalaisen päätöksentekokulttuurin, niin poliitikot, taustavaikuttajat ja lobbarit kuin toimittajatkin. Kirjan suuri idea on, että kestävyysvajeen poistamiseksi olisi löydettävä uusi -ismi. Vihreän talouden ja clean technlogyn jälkeen sopivaksi aatteeksi nousee ruskea talous (brown = Brain Owning Economy). Ruskea siksi, ettei väri ole muualla käytössä. Juoni keskittyy tämän aivo-omistus-yhteiskunta -mallin kehittämiseen ja myymiseen polittiisille päätöksentekijöille. Mallin kehittelyssä Aunen pohdinnat bruttokansantuotteen muodostumisesta on ratkaisevia. Keinoina ruskean talouden myymisessä ovat lehmänkaupat ja kansalaisaloitteet.
Kirjassa poliitikoille salanimet, joiden esikuvien löytämiseen ei tarvitse päätään vaivata. Kun satiiri on ilmeistä ja ylilyövää, olisi henkilöistä voinut hyvin käyttää heidän oikeita nimiään kuten vakavammissa romaaneissa on jo tapana. Se olisi tuskin aiheuttanut suuria otsikoita saati oikeustoimia. Samalla olisi vältetty turha teekkarihuumori.
Vaikka Isokallion kirja ei olekaan suurta ja kestävää kirjallisuutta, se hoitaa tärkeimmän tehtävänsä eli saa vähintään hymyn lukijan huulille. Sen paras anti on ajankohtaisuus ja rivien välistä paljastuva lobbareiden ja taustavaikuttajien merkitys päätöksenteossa. Sekä päätöksenteon sattumanvaraisuus päättäjien pieniä, humaaneja puutteita unohtamatta. Kirja kannattaa lukea jo siinä olevien lukuisten one-linereiden vuoksi. Niistä moni poliitikko ja toimittaja olisi ylpeä.
